Eli kotona taas!

Kuten ennakkoon arvasinkin, viikkoon ei kovin paljoa käsityöhön liittyvää aktiviteettia liittynyt. Joinakin iltoina en jaksanut edes tarttua virkkuuseen tai neulomukseen. Silloin kuin jaksoin, virkkasin Orvokin ohjeella perhosia tai kudoin valmistunelle Kertulle paria.

Jotta viikko ei olisi mennyt aivan harakoille, etsiytyi jossain vaiheessa matkakassin sopukoihin paketti monissa blogeissa nähtyä saksalaisen kaupan lankaa vihreäkirjavana. Se hämmästytti itseänikin suuresti, sillä en ole koskaan tuossa kaupassa käynyt, enkä liiemmin pidä puuvillalangoista. Tai langoista kyllä, mutta en niiden neulomisesta, koska ne säikeet eivät koskaan pysy paikoillaan.

Kun pääsin iltapäivällä kotiin, tuli meillä käymään lehmänhermoinen merinosilkin kerijäkone. (Oli muuten tosi mukavaa kun kävit!) Tulkoon tässä vaiheessa mainituksi, että virallinen valvoja varmisti, että minkäänlaista painostusta tai pakottamista ei langan haltijan taholta esiintynyt.

Alkutilanne jäi valitettavasti ikuistamatta, mutta selvitys-, kerimis- ja maailmanparannussession jälkeen tilanne oli tällainen:

Käytännössä kaikki se, mikä on nyt siististi kerällä oli muutosta johtuen osin sekaisella vyyhdillä ja osin tuon kaltaisessa sotkussa, kuin kuvassa näkyvä myttykin. Kerimiskone ei suinkaan mennyt kesken kaiken lakkoon tai rikki, vaan oli sitä mieltä, että langanomistaja tarvitsee pienen mielenhallintaharjoituksen. Harjoituksen lopputulos on myös dokumentoitava tässä blogissa. Tulevaisuudessa siis odotetavissa zeniä täynnä oleva ja chakrat tasapainottanut täydellinen merinosilk -kerä valmiina metamorfoosiin.

To be continued...