Otin taas käyttöön auringonkukkapohjan Kikiltä. Se vaan on niin ihana kukka. Turussa asuessa oli ihana käydä poimimassa niitä kaupungin tarjoamana Ruissalosta. Täällä Oulussa voi moisesta vain haaveilla. Omalle kasvimaallekaan en ehtinyt niitä kylvää :(. Ehkäpä ensi vuonna sitten.

Minulla on kaksi erittäin rakasta ystävää. Toisen heistä olen tuntenut jo kutakuinkin 27 vuotta. Ihan koko aikaa ei olla oltu yhtä tiiviisti ystäviä, mutta kauan kuitenkin. Enkä ole tainnut koskaan neuloa hänelle mitään! Muuta käsintehtyä hän sentään on joskus saanut. Kesällä sain häneltä soiton, jonka jälkeen oli pakko tarttua puikkoihin ja neuloa jotain pehmeää, lämmintä ja lohduttavaa. lankalaatikoista löytyi sekä minulle, että ystävälleni mieluista vihreää Dropsin Alpaca-lankaa ja malliksi valikoitui Shetland triangle kirjasta Wrap Style. Monihan on tämän tehnyt jo aikapäiviä sitten, mutta tyylilleni uskollisena tulen jälkijunassa. Malli oli mukava neuloa, jopa minä opin sen lopultra ulkoa, vaikka yleensä tavaan kaavioita kerrs kerrokselta läpi työn. Lankakin oli unelmaista. Uskoakseni se ei kutita villalle arkaa ystävää. Itselleni en ole vielä mitään tuosta langasta tehnyt, vaikka sitä pyörii muutama muukin kerä lankalaatikoissa. Viime viikolla sain viimein toimitettua huivin omistajalleen ja se tuntui miellyttävän. Mukavaa! (Eihän tuosta kuvasta nyt oikein mitään tolkkua saa, mutta käyttäkää mielikuvitustanne, oikeasti se on ihan hieno.Mä en vaan vieläkään osaa tätä neulekuvausta, ikävä kyllä.)

Toisen näistä ystävistä olen tuntenut "vain" 14 vuotta. Siitä hieman yli kolmanneksen olemme myös jakaneet asunnon. Siinä sitä vasta oppii toisesta mielenkiintoisia asioita ;). Tämän ystäväni perhe kasvoi elokuun alussa uudella tulokkaalla. Pienokaiselle oli oitis neulottava parit Villapöpät Ullan ohjeella. Mukaan pakettiin lähtivät myös aiemmin kudotut "sammalruusu"-villikset. Villapöpistä sinipunaiset ovat hahtuvaa ja violetti-vaaleanpuna-ruskeat Zitronin Loft -lankaa. Tätäkin lankaa rakastan! Ikävä kyllä kamera vääristää tuon langan väriä melkoisesti. Toivottavasti saamme vielä joskus nähdä pöpistä actionkuvia rouvan omassa blogissa.Kuulemma kuitenkin ovat ihanat ja toimivat. (Kiitos kehuista!) Villapöpien kanssa oli lähteä mopo käsistä, sillä kaikki lankalaatikoiden hahtuvat ovat näiden kutomisesta saakka huudelleet haluavansa pöpiksi. Kaipa on alettava piakkoin tehdä näitä myös omalle neidille ja seuraavaksi suuremmassa koossa myös nyt lahjotulle pienokaiselle.

Tietysti mulla on myös muutamia muita ystäviä, hiukan vähemmän aikaa tunnettuja, mutta silti jo rakkaita. Ilokseni olen tutustunut, kaverustunut ja ystävystynyt vielä ihan aikuisiälläkin. Vilkutus kaikille, jotka ystäväkseni tunnustautuvat ja tätä lukevat!

Edit: Lisäsin kuvia

Eikös vaan? No, yleensä kyllä neulon villaa vuoden ympäri ihmettelevistä katseista ja kommenteista huolimatta. Mm. Clapotis ja Allin lapaset ovat olleet puikoillani heinäkuun helteillä. No, tänä vuonnahan noita heinähelteitä ei juuri ollutkaan. Vaan me saimme kyllä nauttia tänä kesänä helteistäkin. Maisemat olivat komeat:

Trevin suihkulähde Roomassa

 Maisemaa Chiantissa

Näkymä Ponte Vecchiolta Firenzessä

Vihdoin jotain valmista käsityötä tässäkin blogissa, ettei ihan pelkäksi vauvailuksi mene. Nämä töppöset tilattiin minulta kohta 6 ja 8 –vuotiaiden siskontyttöjeni toimesta. He kun ihastuivat äitinsä syntymäpäivälahjaksi saamiin tossuihin, jotka taannoin unohdin kuvata.

Niinpä sain tekemisen avuksi piirretyt jalankuvat ja värikoodit joita noudattaa.

Mallihan on Suuresta käsityölehdestä 11-12/07. Punaisissa tossuissa lankana ohjeen mukainen Fritidsgarn ja pinkeissä kaksinkertainen Vuorelman Veto. Puikkoina bambupyöröt nro 5. Reunuksien ja kukkien vaaleanpunainen on akryylihöttöä 80- luvun lopulta tai 90-luvun alusta todisteena silloisesta käsityöharrasteesta. Nämä lähtevät huomenna postissa Etelä-Suomeen. Toivottavasti ovat sopivat tai mieluummin hiukan isot.

Kuvausideasta kiitos assistentille ;)!

Huh, onpa minulla nykyään verkkainen bloggaustahti huolimatta siitä, että melkein joka päivä saan vähän käsitöitä tehtyä. No, valmista ei kuitenkaan ole syntynyt. Lähimpänä valmista ovat siskontyttöjen töppöset, joista uupuu enää lankojen päättely. Postiinkin ne pitäisi saada ihan lähipäivinä. Viime postauksen samoksista ensimmäinen kerä on muokkautumassa Better Bucket –hatuksi. Paksut Bostonit on korkattu Shalom cardiganin merkeissä. Molempia projekteja haittaa mun kykenemättömyyteni neuloa mallitilkkuja. Toisesta tullee liian iso ja toisesta liian pieni. Saa nähdä mitä teen, todennäköisesti aloitan jonkun uuden projektin. Esimerkiksi jonkin kivan vauvan villatakin.

Vappuviltti innoitti tällaisen antivirkkaajankin tarttumaan koukkuun ja aloittamaan harmaiden ja vihreiden 7-veljestä jämälankojen tuhoamisen. Kävi vain niin köpelösti, että oikean värisiä jämiä ei ollutkaan tarpeeksi. Onneksi OuNe:n (Oulun seudun neulojat) naiset riensivät apuun. Muutamalta heistä jo sainkin lisää lankaa ja muutama on lupautunut myös toimittamaan jämiään, kunhan saan sovittua milloin ja miten. Harmaita onkin kiitettävästi, mutta vihreitä pitää yrittää vielä haalia jostain. Tätä projektia hidastaa myös neidin vastalöytynyt käsitöiden (ja niiden purkamisen) riemu.

Tämä viikonloppu ei ole tuonut juurikaan parannusta käsitöiden tilaan, sillä osan ajasta on vienyt vasta perustettavana oleva kasvimaa. Käsitöistä on muistuttanut kuitenkin kaksi neulovaa ystävää, jotka sattuivat kyläilemään samana viikonloppuna. Tuliaisiksi saimme ihanaisen vaaleanpunaisen potan ja vielä ihanaisempaa vihreää alpakkalankaa monta kerää. Ja tietysti mahtavaa seuraa ja synttärikakkua, onnea vaan Muoriskalle!

Nyt neiti nukkuu ja olohuoneen lattialla istuu seuraa, joten lopetellaan tähän.

Tällaisia herkullisia hahtuvakeriä hyppäsi ostoskoriin taannoin Taikapilvestä. Vasemmanpuolinen kiekko on nimeltään Lollipop ja oikeanpuoleinen Lappi. Kuten kuvasta näkyy, piti toinen kiekko hetimiten korkatakin. Mummolamatkan autoneuleena (joo, hahtuva ei ehkä ollut kaikkein viisain valinta, mutta menetteli kuitenkin) tikuttelin vaippahousut. Ihan perusmallilla, joka ei taida edes olla paras laatuaan, mutta muutakaan ohjetta ei sattunut olemaan käsillä. Kuvassa koko 0-8 kk ja saumat vielä ompelematta. tein sitten vielä kaveriksi suuremman koon pöksyt (10-24 kk), ja molemmat ovat jo ihan viimeisteltyjäkin, mutta tähän hätään ei ole kuvaa siitä todisteeksi. Karkkien sijaan valmis neulepinta toi värityksensä puolesta minulle koko ajan mieleen sammalruusun. Sellaisen tahdon joskus puutarhaani.

Kun ilma alkoi välillä tuntua jo hyvinkin kesäiseltä ja lämpimältä, mies alkoi vihjailla siihen suuntaan, että puikoille voisi ottaa välillä jotain muutakin kuin paksua villaa. Niinpä neitokaisemme sai päähänsä Ullan Suvituuli -hatun. Vaikka minä ja puuvilla harvemmin mahdumme samaan lauseeseen, tämä puuvilla-akryylisekoite nimeltään Anemone, oli yllättävän mukavaa neuloa. Se ei halkeillut kovin pahasti ja neuloessani kuvitelin jäljenkin olevan melko siistiä. Nyt kuvissa tuo näyttää kyllä aika epätasaiselta. Joku voisi vielä höyryttää tai pingottaa lierin ojennukseen. Mutta tästä tuli ihan mukava ja käyttökelpoinen, luultavasti teen vielä toisen vaaleanpunaisena.

Kesä ei kuitenkaan tullut vielä jäädäkseen. Viimeksi tänä aamuna satoi räntää. Niinpä en keksi selittelyjä sille, miksi puikoille hyppäsi taas jotain paksua, joskaan ei kovin villapitoista. SchachenmayrNomottan Boston (70%akryylia,30% villaa) ei pitkään aikaan puhunut mitään. Sitten se kuitenkin blogeja selatessaan törmäsi Shalom cardiganiin ja halusi tulla sellaiseksi. Meinasin jo luovuttaa, koska langan neulominen muovipuikoilla oli yhtä tuskaista nitinää. Uudet addit toivat kuitenkin pelastuksen. Seuraava mutta saattaa kyllä tulla koon kanssa. Voi olla että pääsen purkamaan. Jos niin käy, taidan suosiolla tarttua Villeroisen heittämään haasteeseen ja keksiä miksi nämä haluavat tulla isona...

Kävin vappuviikolla Turussa ihailemassa kevään etenemistä ja lämpimiä kelejä. Siellä oli kovin vihreää. Nyt koivut vihertävät jo tälläkin korkeudella, vaikka kelit pysyvätkin hiukan viileämpinä. Sen kunniaksi uutta sivupohjaa Siljalta.

Vihreää on ollut myös puikoillla, mutta siitä kuvien kera vaikka huomenna, mikäli äitienpäivän vietolta joudan päivittelemään. Mies oli kovin salaperäinen huomisen suhteen, meillähän huominen on kovin erilainen äitienpäivä kuin viimevuotinen.

mutta kun tekniikka pettää. Nettikaapeleissa kiinni ollut lainaläppäri lähti helmikuun lopulla pois ja vanha kotikone ei jostain syystä enää tunnistanutkaan verkkoa tai toisin päin. Mä en noista mitään tajua ja mies ei tahdo töiden jälkeen enää viitsiä. Että ollaan sitten oltu ilman nettiä. Nytkin on käytössä väliaikaisesti miehen työkone, mutta kyllä me tästä vielä kunnostaudutaan. Kuvia en viitsi tällä koneella ladata, joten tylsyyttä on tiedossa ;).

Neitokaisemme on suunnilleen viimeisen kuukauden ajan osannut mennä nukkumaan siten, että äidin ei tarvitse aloittaa yöuniaan samanaikaisesti. Tämä (meille suuri) saavutus on mahdollistanut neuleajan lisääntymisen ja jotain olen saanut aikaiseksikin. Sisko sai synttärilahjaksi Suuri Käsityölehdessä olleella Anu Harkin ohjeella tehdyt tossut Fritidsgarnista. samanmoiset pitäisi tehdä siskontytöille, kunhan posti tuo jalankuvat ja väritoiveet perille.

Tossujen lisäksi olen jatkanut tutkimusretkiäni Elizabeth Zimmermanin ohjeisiin ja tein tytölle villahousut Knitter's almanacin helmikuun ohjeen mukaan. Niiden jälkeen puikoille hyppäsi saman kuukauden ohjeista Baby jacket on two needles. lankoina näissä molemmissa on valkoinen nalle ja Muoriskan aikoinaan lahjoittama Angorinalta peräisin oleva sateenkaarilanka. Housut ovat resoria ja jalkaterää lukuunottamatta värikkäät ja jakku taas pääosin valkoinen, vain kaarrokkeessa ja hiha- ja helmareunoissa on väriä. Voi, kun näkisitte, mutta kuvitelkaa mielessänne.

Lisääntynyt neuleaika näkyy myös siinä, että pää surraa täynnä uusia suunnitelmia. Siksipä taannoisella Turun reissulla oli taas päästävä myös lankakauppaan (kaksin kappalein). Mukaan tarttui Hjertegarnin merinosilkiä ja Rowanin Natural Silk Arania Käsityö-Kaisan tarjouskopasta sekä Louisa Hardingin Nautical Cottonia kesähattuohjeen kera Lankabaarista. Mutta miten on tuon Hjerten langan eettisyyden kanssa? Kun sitä ei ollut vielä "sallittujen" listalla mielestäni :( ?.

Turussa minulla oli myös ilo tutustua ihan oikeassakin elämässä mukavaan bloggaajaan. Kun vielä neitokaiset ovat niin lähellä toistensa ikiä, oli hauska käydä yhdessä vauvamuskarissa ja jutustella kaikkea vauvoihinkin liittyvää.

Nytpä tuo suloinen pomo kutsuu, joten enemmät jaarittelut ja linkkien lisäily jää myöhemmäksi. Kiva kun olette jaksaneet odotella elonmerkkejä!

kun neiti kerrankin nukkuu vähän kauemmin. Tosin tämänkin ajan voisin käytää neulomiseen (tai kotitöihin tai johonkin muuhun hyödylliseen). Mutta säädetään nyt täällä. Tykkään tästä taikametsätaustasta, ainoa mikä harmittaa on se, että blogin nimi ei oikein erotu taustastaan. Mutta mennään nyt tällä. Ja pohjahan on peräisin Tiialta.

Eli miehelle valmistunutta neuletta. Tekisin toki miehelle mielelläni jotain muutakin, mutta kun ei tuo käytä sukkia, eikä paidatkaan saa olla liian lämpimiä. Lisäksi on melkoisen kranttu mallien suhteen.

Mutta lapaset pitää neuloa joka vuosi. Kahtena edellisenä vuonna olen tehnyt kuvioksi hannunvaakunat, mutta tänä vuonna ajattelin vaihtlun vuoksi väännellä vähän toisenlaista kuviota. Ovat kuvassa vielä höyryttelmättä (niin kuin mun neuleet yleensäkin) ja näyttävät siksi vähän kapoisilta. Mutta ovat siis ihan sopivat suureen miehen käteen. Sekä kuvassa vilahtavat matto että viltti ovat muuten myös omin käsin tuotoksia jonkun vuoden takaa.

Malli: Alunperin joku Novitan lapasohje, mutta näihin laskettu silmukat vähän sinne päin vanhoista lapasista. Palmikkokuvio Suuresta käsityölehdestä 10/07 mallin 26 (palmikkomekko) palmikosta osa.

Lanka: 7-veljestä

Arpajaiskommenteissa minulta kysyttiin muiden suhtautumista käsitöihini ja niiden harrastamiseen. Olen siitä onnellisessa asemassa, että kaikki, jotka ovat tuotoksiani saaneet, ovat niistä pitäneet. Olenkin perheen ainoa neuloja ja pidän siskoni ja äitini sukissa ja muissa asusteissa, mikäli saan jotain valmiiksi asti. Miehen lapasia puolestaan ovat ihailleet myös työkaverit ja onpa joku heistä kommentoinutkin, että ei hänen vaimo vaan osaa/ tee tuollaisia... Ja minun mieltänihän myönteiset kommentit lämmittävät. Käsityöharrastusta läheiseni pitävät myös yleensä hienona, ainoastaan julkineulonta ja neuletapaamiset nostavat virneen huulille.

Tänään meillä olikin neuletapaaminen, jossa vaihdettiin myös ystävänpäivävaihdon paketit. En hoksannut ottaa kuvaa omasta paketistani Tuijalle, eikä Tuijalla ole blogia, mutta sisältönä oli oranssia soijasilkkilankaa, teetä ja suklaata sekä mittanauha. Minä puolestani sain illan suurimman paketin, kun Muoriska oli lähettänyt myös lupaamiaan kierrätystavaroita neidille. Ja mukana oli ihanaa vihreää Sandnes Alpakkaa sekä luomusuklaata. Nam ja kiitos!

Ja lopuksi vielä kaikille vauva-asioista kiinnostuneille kuva neidistämme. Kuvasta voi bongata myös ystävän tekemän vauvapeiton sekä käsityökorini. Huomenna on jo viisikuukautisneuvola. Niin se aika rientää. Saan jo neuloa joka päivä vähäsen, silmukoita, joskus jopa rivejä. Puikoille ovat hypännee Rowanin soft bamboot jotka muotoutunevat tyttöselle jakuksi... 

Mies kävi Ranskassa ja äitini oli sillä aikaa minun ja pikkuneidin seurana. Samalla vietimme äidin syntymäpäivää kaupungilla humputellen, tosin syntymäpäiväsankari oli se, joka aukoi kukkaronsa nyörejä. Sen verran kuitenkin muistin juhlapäivää minäkin, että kaivoin ufolaatikosta esiin peukkuja vailla olleet pörrölapaset. Nämä ovat alun perinkin tarkoitettu äidille, mutta ufoutuivat sitten, kun oranssi pörrölanka loppui ennen peukaloita, eikä samaa lankaa enää löytynyt mistään. Koska tarkoituksenani kuitenkin on pikkuhiljaa irtaantua niistä ufoista, joita viime kesän fufoilu ei valmistuttanut, olin ostanut uutta, hieman eri sävyistä lankaa peukaloita varten. En vain ollut saanut tartuttua toimeen. Nyt sutaisin peukalot muutamassa hetkessä pikkuneidin leikkejä seuraillessani, eikä tuo väriero maailmaa kaada, vaikka erottuukin.

Pörrölapaset muistaakseni Novitan ohjeella

langat: Novita Aino ja SchahenmeyerNomottan Brazil sekä toinen pörrölanka jonka vyöte nyt juuri kateissa.

puikot: 5,5 sukkikset

Meinasin ensin, että nuo on vähän hurjat äidille. Hän kun pääsee jo matkustamaan luoksemme eläkeläisalennuksella, mutta kuulemma hän on jo ylittänyt sen iän, jolloin välitetään siitä, mitä kanssaihmiset ajattelevat. Ja alun perinhän toive tällaisista lapasista tuli äidiltä muutama vuosi sitten, kun siskontyttöni saivat joululahjaksi vastaavat lapaset punaisina. Mulla vain on hiukan pitkät toimitusajat.

Hippusen nopeampaa toimintaa piti olla luvassa äidin nyt esittämän huivitoiveen suhteen. Puikoille hyppäsi varastoista On linen Linie 149 Rush oranssikirjavana (väri 0002 ja erä 9441) Aivottomana sitten tikuttelen 2o2n – joustinta. Mutta mutta… lankaa on vain 2 kerää ja yhdestä kerästä sain neulottua vain 55 cm. Niinpä huivista on tulossa vähän lyhyenläntä. Olisiko kellään lankalaatikkojensa nurkissa yhtä, vaikka vajaatakin kerää tätä lankaa? Siis On linen Linie 149 Rush oranssikirjavana (väri 0002 ja erä 9441). Olen tuon aikoinaan ostanut Vihreästä vyyhdistä. Ilomielin lähettäisin jotain sopivaa vastineeksi. Eikä langan tarvitsisi olla samaa värjäyserää. Salama teki näköjään tepposet ja ärhäköitti värejä.

Kävin äsken pitkästä aikaa nauttimassa kahvilaneulonnasta kera OuNelaisten ja olipa mukavaa tavata titä kaikkia pitkästä aikaa. Harmi vain, että jouduin lähtemään niin nopsaan pois. 

Otetaanpa heti toinen postaus perään. Tätä on nimittäin kirjoitettu jo päiviä, mutta pikkuneiti ei pidä bloggaavasta äidistä ;).

Onpa mukavaa saada välillä jotain valmiiksi. Eli tämä jo huhtikuussa 07 (muistaakseni) alkunsa saanut torkkupeitto ystävälle on viimein valmis. Kesällä oli liian kuuma sen neulomiseen ja sitten syntyi neiti. Ihan jouluksi en ehtinyt vaikka tuota automatkoilla tikuttelinkin. Siinä olikin hommaa, kun käänteli suurta myttyä pienessä tilassa ja mohairin karvoja kulkeutui kaikkialle autossa. Niinpä sitten laitoin peiton postipaketissa kohti Turkua.

Peitto on neulottu kahdella langalla, Hjertegarn Milanolla ja Filatura di Crosa Multicolorilla. Jälki on mukavan muhkeaa. Mallina peitossa on Fifi 2 Ullasta. Mittaa kertyi pingoittamattomana n. 110x125 cm. Toivottavasti on tarpeeksi suuri. Valitettavasti kuva on talvisen sumea ja värit latistava.

Automatkailu, mummolakäynnit ja neidin huima melkein 4 kk:n ikä ovat taanneet tälle äidille sentään jonkin verran neulomisaikaa, vaikka melko hidasta touhu onkin. Tällä hetkellä puikoilla ovat miehen tilaamat lapaset. Olen kahtena edellisenä vuonna tehnyt hänelle harmaat hannunvaakunalla koristellut lapaset. Tänä vuonna väri vaihtui vaaleanharmaasta tummanharmaaseen ja kuviopalmikonkin vaihdoin omavaltaisesti, ettei käy tylsäksi. Toinen lapanen on jo melkein valmis ja toistakin on jo hiukan aloitettu. Vielä nämä valmistuvat ennen kuin paukkupakkaset saapuvat.

Neuleinto on muutenkin palannut, toistaiseksi kuitenkin ajatukset ja toteuttamista toivovat ideat laukkaavat vielä nopeammin ajatuksissa kuin puikoilla. Langan ostamista neulomisajan vähyys ei kuitenkaan estä, ikävä kyllä. Olimme koko perheen voimin kaupungilla viime viikonloppuna ja pääsin karkaamaan hetkeksi. (Ihan luvan kanssa kuitenkin.) Kävin tutustumassa paikallisessa nappikaupassa, joka oli vaihtanut omistajaa. Liike vaikutti aiempaa avarammalta ja peräseinälle oli ilmestynyt lankahylly. Hyllystä puolestaan löytyi lankoja joita ei ennen ole Oulusta saanut, mm. Rowania ja Schoeller&Stahlia. Toivottavasti oululaiset neulojat ottavat liikkeen omakseen, niin lankavalikoima varmaan kasvaa ja vakiintuu. Itse ostin 200 g Rowanin bambulankaa, koska se oli niin ihanan pehmeää. Toivottavasti pidän sen neulomisesta enemmän kuin Novitan Bambun työstämisestä. Jotain pientä tyttöselle neuloutunee näistä vaaleanpunaisista ja valkoisista pallukoista. Kaiken huipuksi viikolla postista saapui tilaukseni uudesta netikauppatuttavuudesta eli Titityystä. Ihania lankoja, toivottavasti saan kuvattua niitä ensi viikolla.

Olen ollut kuluneen viikon aikana kovastikin otettu. Olen saanut Make my day tunnustuksen useammaltakin ihmiseltä, jotka minulla on ilo ja onni tuntea myös oikeassa elämässä. Kiitos Mari,

Muoriska, Henna ja Marika.

Tässä vielä homman säännöt englanniksi:

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."                 

Itse haluan myöntää tämän tunnustuksen ensinnäkin takaisin sen minulle antaneille henkilöille.

Mari jaksaa hämmästyttää ahkeruudellaan ja aikaansaavuudellaan niin käsitöiden kuin bloggaamisenkin saralla ja tuo mukavan osansa neuletapaamisiimme.

Muoriskan kanssa olen jakanut alusta saakka niin ilot kuin surut ja saanut tutustua lämpimään, ystävälliseen ja avoimin mielin maailmaa katsovaan persoonaan.

Hennan pirteys valaisee neuletapaamisissa ja blogia lukiessa.

Marikaa on kiittäminen Oulun neuletapaamisista ja tempauksista. Olet myös aina avulias ja aidosti kiinnostunut kanssaneulojan ajatuksista.

Lisäksi ojennan kukkaset seuraaville tutuille:

Villeroinen Olet ollut päivieni ilona kohta 14 vuotta. Ja aika on lentänyt kuin siivillä.

Terde Käsitöitä ja tarmokasta otettasi on kiittäminen, että olemme ystävystyneet. Piristät aina niin blogipäivityksilläsi kuin yhteydenotoillasikin.

Sanna Pidän tyylistäsi, niin elävässä elämässä kuin blogissakin. Toivottavasti tutustutaan jatkossa vielä paremminkin.

Juuli  Ihailen edelleen kehräyksiäsi ja värjäilyjäsi. olit myös mukavaa neuleseuraa etelässä asuessani.

Ja vielä muutamalle "kaukoihastukselle", joiden päivitykset luen aina saman tien:

http://pujoliivi.blogspot.com/

http://uhoavagnu.blogspot.com/

http://www.neulovanarttu.blogspot.com/

Yhteisinä mielihyvän tuottajina hienot käsityöt ja sujuvat jutut.

Kiitos kaikille kommenteistanne. Vahvasti tulos näytti siltä, että kaipaatte lisää vauvajuttuja. Toivottavasti saan aikaiseksi jotain vauvaneuleita kevään aikana. Ja lupaan kyllä kertoa neitokaisen kuulumisia myös. Hyviä kysymyksiä sain myös käsityöaiheisiin turinoihin.

Onnettaren käsi kauhoi osallistujien joukosta Rouva oranssi, onneksi olkoon!

Kylläpä joulun aika taas hurahti lujaa vauhtia ohi! Ja muutenkin kädet ovat niin taajaan sidotut, että blogaaminen tahtoo jäädä. Nytkin ehdin kirjoittaa kaksi riviä ennen kuin neiti päätti ilmoittaa tyytymättömyytensä.

Jotain olen saanut aikaiseksi. Baby surprise jacket Loftista valmistui. Tai ei oikeastaan, koska vielä pitää ommella ne kaksi saumaa ja napit. Mutta ei siinä kuitenkaan enää neulomista ole. Napitkin saattavat löytyä varastoista, joten eiköhän tämä valmistu seuraavalla mummolakäynnillä viimeistään. Onneksi jakku onkin vielä liian iso. Tykästyin kyllä sekä malliin että lankaan, luulen, että teen näitä jossain vaiheessa lisää.

Joulun ajomatkat hyödynsin myös mahdollisuuksien mukaan ja ystävättären torkkupeitto onkin melkein valmis. Muutama kerros enää, ja sen voi lähettää takaisin Turkuun.

Joulupukki toi kaksi neulomiseen liittyvää kirjaa. Toinen on ihan oikea käsityökirja, Zoë Halsteadin Neulo ja huovuta leluja. Kirjassa on ihanan suloisia pehmoleluja, varmasti joku niistä pääsee puikoille, kunhan tyttö vähän kasvaa. Toinen kirja olikin sitten pitkin syksyä eri blogeissa nähty Kate Jacobsin Pieni lankakauppa. Koska rakas mieheni oli luvannut minulle vauvatonta aikaa kirjan ja suklaarasian parissa, sainkin kirjan luettua joulunpyhien aikana. Harmitonta ja mukavaa luettavaa, vaikka ei lempikirjojeni joukkoon nousekaan.

Tietysti avasin jouluaattona myös jouluyllätysvaihtopakettini. Olin jo ennen joulua paketin saatuani arvellut, että oma pakettini Käksälle jää varsin vaatimattomaksi. Ja niinhän siinä sitten kävikin, sillä paketista löytyi Viva! Ideat – lehti, 3,5 bambupuikot (ihan suosikkikoko ja – materiaali), kerä vaaleanpunaista Nallea, tuikkulaseja ja – kynttilöitä, glögimaustetta, suklaata ja ihana valkoinen palmikkokaulahuivi ja vielä punainen keittiöpyyhe. Eli ihan liikaa kaikkea. Kiitos ihan tuhannesti Käksä!

Tammikuun alkupäivinä tulee kohdallani täyteen kokonainen blogivuosi. Sen kunniaksi täräytetään totuttuun tapaan käyntiin arvonta. Osallistuaksesi jätä kommentteihin jokin kysymys, johon haluaisit vastauksen tai aihe, josta haluaisit minun kirjoittavan blogissani. Harkintani mukaan otan noita asioita sitten esille vuoden 2008 postauksissa. Osallistuneitten joukosta arvon sitten 1-2 palkinnon saajaa. Arvonta-aika alkaa nyt ja sitä kestää tuonne 3.1.08 klo 13.20 saakka.

Nimittäin neulomisesta ja siitä kertomisesta. Taas on yli kuukausi vierähtänyt ilman elonmerkkiä meikäläisestä täällä Blogistaniassa. Valokuvaaminenkin on lähinnä keskittynyt vauvaan ja muistikortti tuppaa olemaan koko ajan täynnä, eikä aika tahdo riittää sen tyhjämiseen koneelle. Mutta ei meillä oikeasti valiteta, niin mahtava lahja tuo pienokainen on.

Kun kädet ovat suurimman osan ajasta varattu pienelle, tosin jo monta senttiä ja grammaa kasvaneelle neitoselle, on äidin keksittävä korvaavia toimintoja. Niinpä postipoika kantoi laatikkoon Mags Kandisin kirjan Folk style. En usko, että kovin moni kirjan malleista tulee toteutetuksi ainakaan sellaisenaan, mutta ihan mukava inspiraatiolähde tuo kirja silti on. Kirjastosta puolestaan löytyi kaksi kirjaa, joihin en ole ennen törmännyt. Toinen niistä on Jean Leinhauserin ja Rita Weissin 100 Hats to Knit & Crochet. Niin kuin tällaisissa massoittain jotain tiettyä asiaa tarjoavissa kirjoissa yleensäkin, on malleissa muutama helmi ja aika paljon höttöä. Ehkä joku malleista pääsee jossain vaiheessa koristamaan pientä päätä. Mielenkiintoinen kirjastolöytö oli Barbara Albrightin kirja The natural knitter – how to choose, use, and knit natural fibers from alpaca to yak. Nimensä mukaisesti kirjassa on paljon tietoa erilaisista eläin- ja kasvikuiduista ja asiaa nimenomaan luonnonmukaisista materiaaleista. Lisäksi kirjassa kerrotaan yrityksistä, joista saa kirjassa käytettyjä materiaaleja. Ja tietysti niitä neulemallejakin kirjassa on. Muutama malli olisi ihan halukas hyppäämään puikoille näissä neulojan päiväunissa. Muutoinkin kirja on oiva luettava luomuintoilijalle. Suomesta ei taida saada luomulankaa…

Kirjojen lisäksi langatkin ovat lisääntyneet. Postitse saapui kotiin muutama lisäkerä valko-sini-liilakirjavaa Loftia, koska se ensimmäinen yksinäinen kerä oli hypännyt puikoille ja kaipasi kovasti kavereita. Nyt kolmaskin kerä on jo menossa, mutta sitä sitten myöhemmin lisää. Samassa paketissa saapui myös pari kerää ruskeaa Garnstudion Angora-Tweediä. Ne kuiskuttelevat jotain eleganteista palmikkokäsineistä, mutta tiedä sitten häntä. Eivät ole raukat vielä tarpeesi kauaa seuranneet tämän kotiäidin tyyliä, joka on aika kaukana elegantista.

Mutta tyylistä viis, tämä neuloja lähtee ihan kohta Oulun seudun neulojien pikkujouluihin, jee!

Edit: Vaihdoin sivupohjankin vanhaan tuttuun vihreään, tulee lämpöisempi olo :). Ja pohjajhan on piristysruiskeelta

Jos tässä huushollissa ei kerran ennätetä neulomaan edes olemassa olevia lankoja, niin mitä kummaa nämä tekevät täällä?!

Tapion kaupan nettikaupasta tuli siis tilattua tuota oranssia pörrölankaa. Se ei ole ihan oikeaa sävyä, mutta tarpeeksi lähellä kelvatakseen pelastamaan langan loppumisen takia ufoutuneet lahjalapaset. Mutta eihän sitä nyt yhtä yksinäistä kerää voi tilata, niinpä mukaan tarttui vielä pari kerää Loftia, Fabelia ja Alpacaa. Laitimmaisena on sitten vielä vyyhti merinovillalankaa, joka tarttui käteen Taikapilvestä.

Onko kukaan muuten tehnyt vaippahousuja tuosta Loftista? Lähinnä tuumailen, että voinko tehdä suoraan samoilla ohjeilla kuin hahtuvastakin ja vaatiiko valmiina jotain spesiaalikäsittelyä vielä. Netin ihmemaasta varmaan löytyisi vastauksia, mutta nettiaikakin on ollut hiukan kortilla viimeaikoina, kun neiti syö ahkerasti.

Aina välillä olen kuitenkin ehtinyt tarttua puikkoihinkin muutaman rivin ajaksi. Olisin saattanut jopa saada jotain valmista aikaiseksi, ellen olisi niin innokas aloittamaan ja jättämään hommia kesken. Niinpä saldona on yksi tuttifruttivauvantossu itse koolatusta Woolista, yksi resori Ruskasormikkaaseen lastenvaunujen kanssa yhteensopivasta Floricasta ja kokeilupätkä sukkaa Fabelista, kun oli ihan pakko nähdä millaisia visioita sukkalankainsinörillä on tällä kertaa ollut. Sivumennen voin sanoa, että ehkä taas hiukan liian villejä minun makuuni.

Ja jottei mikään edellisistä valmistuisi, kaivoin esille kauan keskeneräisenä olleen tilausprojektin, sillä olisihan ihan kohtuullista, että vauvaamme lämmittävän peiton tekijä saisi myös itselleen luvatun lämmikkeen – joskus…

Linkkejä myöhemmin, nyt on avattava baari.

Viime perjantaina klo 21.15 tämä bloggaaja henkäisi helpotuksesta, ihastuksesta, epäuskosta ja monesta muusta mieltä myllertävästä tunteesta. Vajaat puolitoista vuotta sitten syntynyt enkelityttäremme sai suureen ääneen parkaisseen pikkusisaren. Suru esikoisesta ei katoa koskaan, mutta tämä toinen neitimme tuo uutta sisältöä elämään. Kaikki on vielä kovin uutta ja outoa, eivätkä käsityöt ole päällimmäisenä mielenpäällä. Tosin olisi kai syytä alkaa neulomaan villaista, sillä sellaista meillä ei vielä paljon varastossa ole. Onneksi ihanat (neule)ystävät ovat ajatelleet meitä ja tulevien aikojen vaatetarpeita. Kiitos kovasti teille!

Tässä vielä otos neidistä n. päivän ikäisenä.

Olette ehkä huomanneet, että meillä ei juurikaan ommella. Suoran sanottuna ompelukone on tainnut maata kaapissa melkein vuoden päivät käyttämättömänä. Siksi onkin varmaan vaikea uskoa, että sen jälkeen kun yläasteen käsityönopettajani oli saanut tapettua kaiken kiinnostukseni käsitöihin, ensimmäinen uusi kosketus niihin tapahtui juuri ompelukoneen kautta. Pienen hetken lukiossa ja sen jälkeen ompelin itselleni paljonkin, huolimatta siitä, että käytössä oli vanha ja välillä huonokuntoinenkin kone. Pikkuhiljaa ompelu kuitenkin väheni ja väheni. Vuonna 2001 sain mieheltä yhdistetyn joulu- ja valmistujaislahjan; uuden ompelukoneen. Taas ommeltiin jonkun aikaa melko innokkaasti, mutta sittemmin into on taas vähentynyt.

Loppuviikolla meillä kuitenkin nähtiin tällainen näky:

Ompelukone oli päässyt kaapista vapauteen, mieleinen verhokangas löydetty ja rakkaan ystävän huovuttama neulatyynysydän valmiina käyttöön. Mutta mutta… neula ei suostu liikkumaan kuin tiettyyn pisteeseen ja siitä takaisin. Eihän sellaisella koneella mitään ommella. Kokeillaan kaikki (tai niin ainakin luulin) vipstaakit, mikään ei auta. Käyttöohje on hukassa.

Seuraavana päivänä kone pääsee huoltoliikkeeseen. Myyjän kanssa ihmettelimme vikaa. Sitten paikalle huudetaan huoltomies. Hetken katseltuaan ja tuumattuaan mies toteaa: ”Sulla on tämä vipu puolausasennossa, ei sen neulan silloin edes kuulu liikkua.” Mitäs neuloja siihen voi muuta todeta kuin nolona sanoa, että ”kappas, enpä huomannutkaan tuota vipua kokeilla. Jospa kuitenkin teetettäisiin vielä se huoltokin, kun ei ole taidettu konetta huoltaa sitten ostamisen”.

Oikeasti nolotti, ja huoltomies varmaan nauroi partaansa (liittykää vapaasti samaan joukkoon). Mutta nyt kone ainakin toimii oikein mukavasti, ja verhotkin roikkuvat jo ikkunassa. Luultavasti kone pääsee jatkossa kaapista vähän useammin ulkoilemaan.

On täällä neulottukin, ja yritetty saada valmista, dead line pukkaa päälle, mutta sitä sitten myöhemmin lisää.