Edit: sain sentään kuvankin laitettua tuosta ihanaisesta paketista!

Anteeksi kuvaton postaus, miehen tietokone ja kamera ovat jostain syystä lakanneet kokonaan tekemästä yhteistyötä. Anoppilassa kuvien siirto toimii kyllä, mutta sinne ei nyt tähän hätään pääse. Harmillista!

Niinhän siinä yleensä käy. Sitä ajattelee jonkin asian tekemiselle olevan paljon aikaa, ja sitten erinäiset sattumukset syövät sen ajan. Tällä kertaa oma virkistäytyminen, miehen harrastus ja lapsen sairastuminen olivat nuo aikasyöpöt ja päivitys jäi sunnuntaihin. No, parempi myöhään kuin milloinkaan...

Alkuviikosta jo sain hakea viimeisen (nyyh!) sny-paketin postista. Olin ihan innoissani, koska se oli jälleen pakattu Marimekon juhannusruusu-kuosiseen laatikkoon. Viime paketista jo availin teipit hellin käsin, etttä saan säilytyslaatikon irtopapereille ja muulle sälälle hamassa tulevaisuudessa tulevalle työpöydälle. Ja nyt tuli vielä vähän isompi laatikko sitten samaan settiin, jee!

 

Mutta mukava oli myös laatikon sisältö. Paljon lankaa! Valkoinen ja vihreä paksu pirkkalanka pääsevät lajikumppaniensa seuraan lankalaatikkoon talvea odottamaan. Ohuet punaiset Katiat ja Fortissima socka mit bambou taas elämäni ensimmäisten KnitPicks (tai Pro nykyään) –puikkojen kanssa esille odottamaan sopivaa hetkeä. Kyllä ohuiden sukkien teko edelleen on aikeissa aloittaa. Ehdotetut Jaywalkerit olenkin kerran tehnyt lahjaksi, ja ne voisi myös itselle tehdä, varsinkin kun malli juuri ja juuri sopii mulle neuletapaamisissa tehtäväksi. Melko rajoilla siinä kyllä mennään. Kaikkein varminta on tehdä sileää pyörönä tai ainaoikeaa tasona jos ei halua kotona purkaa istunnon aikaansaannoksia.

Tietenkin mukana oli taas mahtava setti silmukka- ja kerrosmerkkejä (juuri kun kaipasinkin sellaista!), sny:n itsetekemiä, niinkuin olin jo vähän arvellutkin aikaisempien pakettien yhteydessä. Ja lisäksi vielä tamperelaista kahvia ja suklaata, nam!

 

Paljastuskirjekin paketista tietysti löytyi ja sny:ksi paljastui Harras harrastus –blogin Lotta. Lotta pelkäsi paljastaneensa itsensä jo ensimmäisen e-kortin myötä, mutta olin kai niin täpinöissäni, etten mitään lähettäjän sähköpostiosoitteita huomannut edes katsoa. No, täytyy kyllä tunnustaa, että pieni tuntuma mulla oli sitten, kun neuleretriitti-blogin kautta eksyin Lotan blogiin ja siellä taisi pilkahtaa tutun olisia silmukkamerkkejä. Mutta silloinkaan en halunnut vielä lähteä syvällisempää salapoliisityötä tekemään, vaan odottelin kiltisti viimeistä pakettia. Paljon kivempaa niin, minun mielestäni.

Mutta KIITOS! tästä kierroksesta sekä Lotalle että sny-emolle. Aivan mahtavia lankoja ja oheisjuttuja sain, ja varmasti tulen laittelemaan lahjalangoista tehtyjä juttuja esille, vaikka neulomistahti todennäköisesti vain hiipuu loppuvuodesta. Plussana kierroksesta oli sekin, että nykyään meidän pikkuneidin saa takuuvarmasti hiljaiseksi ja rauhalliseksi, kun esiin otetaan Lotan lähettämä muistikirja joka alkaa jo uhkaavasti täyttyä tarroilla. Neiti osaa jo hienosti liimailla, vaikken varmaan vielä olisi hoksannut tarjota tuollaista puuhaa. Että kiitos vielä siitäkin .